Kerros kerrallaan

Tavaroiden vähentäminen ei ole yhdessä yössä tapahtuva halki poikki pinoon -projekti. Asenteen muuttuminen vaatii aikaa. Olen kuullut rojun vähentämistä verrattavan osuvasti laihdutukseen, jossa äkkivähennys johtaa helposti jojoiluun.

Aloitin tietoisen tavaroiden vähentämisen noin kaksi vuotta sitten. Ensimmäisellä perkauskierroksella laitoin pois kaiken ilmiselvästi tarpeettoman: käyttökelvottomiksi kulutetut vaatteet, rikkinäinen elektroniikka, vuosia sitten ostetut ja vieläkin avaamattomat pakkaukset, käyttämättömiksi jääneet astiat, rumat koriste-esineet, nuhjaantuneet lakanat sekä varmasti hyödyttömät paperit. Paljon turhaa jäi vielä jäljelle, mutta kipinä ja innostus luopumiseen oli sytytetty.

Kun selkeä roina oli poissa, saivat loput tavarat enemmän huomiota osakseen. Vähitellen huomasin mitkä kaikista muka tarpeellisista tavaroista oikeasti olivat juuri minulle oleellisia. Tällä kierroksella pois lähti paljon ”ihan kiva, mutta…” ja ”voisihan tuota ehkä joskus vielä käyttää” -tavaroita. Osan kohdalla tunsin hetkellisen epäilyksen, mutta kun tavarat olivat poissa, en kaivannut yhtäkään. Kotiin ilmestynyt tila oli niin ihanaa.

Seuraavat kierrokset ovat toistaneet kakkoskierroksen kaavaa. Joka kerta löydän uutta pois laitettavaa. Paljon potentiaalista rojua on vielä jäljellä, mutta en aio potea niistä huonoa omaatuntoa. Niidenkin aika tulee vielä. Kun luovun ilomielin, en halua ostaa uutta tilalle.