Nettishoppailu on liian helppoa. Kotisohvalta ei tarvitse nousta, eli edes väsyneet jalat tai nälkä ei pysäytä shoppailua. Siksi varmaan olen haksahtanut siihen niin usein.
Rahanmeno muuttuu absurdiksi, kun tuotteet saa kotiovelleen ennen kuin on maksanut niistä senttiäkään. Ostohetkellä voi tuudittautua ajatukseen siitä, että kuun vaihteen jälkeen rahaa kyllä on taas. Jos taas saman tuotteen lunastaa kaupan kassalta käteisellä, tuntuu rahanmeno konkreettisemmalta.
Tavara voi todellisuudessa olla hyvinkin erilainen, kuin kuvan ja tekstinpätkän perusteella olisi luullut. Palautusoikeus ei aina auta, sillä tilatessa alustavan ostopäätöksen on kuitenkin jo tehnyt. Mielikuvaan tuotteesta on jo ihastunut. Vaikka todellisuus ei täysin vastaisi tätä haavetta, ei mielikuvasta luopuminen aina onnistu. Olen uskotellut itselleni, että kyllä nämä ei-istuvat farkut ovat hyvät, koska näistä oli kirjoitettu niin paljon ylistäviä arvosteluja.
Yhdellä verkko-ostoksella antaa yhteystietonsa usein myös mainontaan. Mainostulvan tukkiminen vaatii vaivaa. Minulta meni siihen kokonainen iltapäivä.
Verkkokauppojen valtavista valikoimista löytyy aina jotain täydellistä. Takaraivossa puhuu (huono) vanha neuvo: ”Jos löydät jotain täydellistä, osta se! Toista ei ehkä tule vastaan.” Mutta nykyään todennäköisesti tulee. Maailma on pullollaan kauniita ja käytännöllisiä esineitä, kaikkia ei tarvitse omistaa.
Nokonuuka 