Valmis?

Eilen tiistaina tulin kotiin aamuluennolta tehokkaalla tuulella. Päätin ommella loppuun edellisellä viikolla aloittamani mekon. Viimeisten saumurisurautusten jälkeen napsin pois langanpätkät ja silitin. Valmis!

Kaavapaperi lojui edelleen sohvalla ja kangassakset televisiotasolla. Ompelukone lankoineen jäi ruokapöydälle ja rullalle kääritty matto nurkkaan. Mutta mekko tuli valmiiksi, joten siirryin seuravaan hommaan.

Kirjahylly oli kaivannut jo pitkään kevennystä. Kävin sen läpi ja keräsin pois vinon pinon kirjoja. Lahjoitettavien tavaroiden laatikko oli täynnä, joten jätin kirjat sohvalle odottamaan, että laatikkoon ilmestyisi lisätilaa. Järjestelin jäljelle jääneet kirjat hyllylle uudestaan. Valmis!

Puuhastellessa syöminen unohtui ja nälkä hyökkäsi päälle arvaamatta. Valmistin jääkaapin jämistä mahdollisimman nopean ja helpon ruuan. Nälissäni halusin päästä syömään saman tien, joten jätin kattilan tiskaamatta. Tärkein, eli ruokahan oli jo valmis!

Pian olin enemmän kuin valmis nukkumaan, mutta tämän uuden hienon elämäntapamuutoksen myötä olen päättänyt tehdä pikaisen järjestelykierroksen joka ilta. Ja nyt koti oli kaaoksessa. Siinähän minä sitten siivosin, keskellä yötä, ja kirosin aamupäivän tehokkuuttani.

Lapsena sen jo opin, mutta aikuisena näemmä unohdin. Homma ei ole valmis ennen kuin jäljet on korjattu. Ei pitäisi siirtyä seuraavaan ennen kuin koti on yhtä siisti, tai siistimpi, kuin ennen aloittamista.