Kaapissani on lojunut kohta kymmenen vuotta eräs tyhjä muistikirja. Sain sen aikoinaan tuliaisiksi Tunisiasta. Se on päällystetty kivalla kankaalla ja sen sivut ovat käsintehtyä paperia. En ole hennonnut vuosien mittaan ottaa kirjaa käyttöön, koska se on niin hieno. Olen aina odottanut parempaa tai tärkeämpää tilaisuutta. Ja kantanut sitä mukanani muutosta toiseen.
Tämä syksy toi mukanaan erään kiinnostavan projektin, jossa teen muistiinpanoja ja suunnitelmia perinteisesti paperille. Tarvitsin siis muistikirjan. Olin fiksu, enkä ostanut uutta, sillä muistin kotona odottavan ylitsepursuavan muistikirjalaatikon. (Kyllä, tyhjiä kirjoja on kertynyt meille kokonainen laatikollinen, tämä yksilö ei suinkaan ole ainoa.)
Laatikkoa penkoessani suurin osa kirjoista tuli hylätyksi, koska ne ovat liian kivoja. Loput hylkäsin, koska ne ovat liian rumia. Jaahas, ei meiltä löytynytkään sopivaa. Puin takin lähteäkseni käymään kirjakaupassa. Sitten turhauduin, miksi säilön laatikollista muistikirjoja, jos niitä ei voi käyttää?!
Valitsin kivojen kirjojen joukosta sen Tunisiasta tuodun ja kirjoitin etusivulle tussilla SYKSY 2014. Hetkeksi kauhistuin. Syksyn jälkeen tämä kymmenen vuotta hartaudella säilötty kirja on mennyttä. Paperiroskaa.
Seuraavana päivänä kaivaessani kirjaa esille palaverissa tulin iloiseksi. Sain tehdä muistiinpanoni hienoihin kansiin kauniille paperille. Kulutan tähän projektiin ison osan vapaa-ajastani, jos kyseinen työ on kerran niin tärkeää, on se myös hienon muistikirjan arvoista.
Loppujen lopuksi muistikirja on tehty käytettäväksi, ei säilöttäväksi.
Nokonuuka 
Tuli mieleen että tosi hienosta kirjasta voisi tehdä muutakin kuin muistikirjan. Esim. vieraskirjan tai päiväkirjan. Tai jonkun muun sellaisen, minkä on tarkoituskin jäädä olemaan ja luettavaksi jälkeenpäin.
TykkääTykkää
Hyvä pointti! Onneksi hienoja kirjoja on useampi, joten voin vielä hyödyntää niitä muita säilyvimpiin tarkoituksiin.
Tästäkin kirjasta itseasiassa päätin napata kannet talteen käytön jälkeen, sitten voin askarrella sisään paikan vaihtuville vihoille.
TykkääTykkää
Osuva postaus ihanista esineistä!
Eikö muistikirjoihin voi soveltaa samoja sääntöjä kuin vaatteisiin: vaikka se olisi kiva ja ihana mutta silti valitsee mieluummin toisen vaihtoehdon, niin ei se ehkä olekaan oikeasti niin kiva?
TykkääTykkää
Niinpä! Välillä esineet (ja vaatteet) tosiaan ovat vain teoriassa hienoja. Niitä säilyttää puoliväkisin, koska eihän nyt designia/käsityötä/kallista esinettä voi poiskaan laittaa. Silti sitä ei vaan koskaan hingu käyttöön.
Tämän kirjan kanssa taisi käydä niin, että kymmenen vuotta sitten se oli vielä mielestäni superhieno. Silloin olisin halunnut ottaa sen käyttöön koko ajan, mutten raaskinut. Vuosien mittaan maku on muuttunut, eikä kirja enää olekaan niin mahtava. Tottumuksesta en ole voinut uhrata tätä muistivihoksi, mutta säilyviksi kirjoiksi olen aina valinnut mieluummin jonkun muun.
TykkääTykkää