Kun päätän siivota rojupesäkkeen, tartun hommaan innolla. Roskat lentävät roskiin, kierrätettävät omaan laatikkoonsa ja ehdottoman varmasti tarpeelliset tavarat takaisin paikoilleen. Kaappi tai hylly näyttää taas siistiltä ja elämä hymyilee. Sillä selvä!
Vai onko? Ei ole siivoaminen noin helppoa, ei. Jäljelle jää aina pino epämääräistä sälää. Sellaista tavaraa, josta ei haluaisi luopua, mutta jolle ei myöskään ole selkeää paikkaa. Tässä kodittoman sälän vaiheessa meinaan aina luovuttaa. Tekisi mieli vain lykätä yksinäiset esineet laatikkoon ja käydä ne läpi myöhemmin.
Niin olen tehnytkin, usein. Juuri siksi meidän kodista yhä löytyy niitä rojupesäkkeitä. ”Sitten myöhemmin” -tavara on jäänyt lojumaan pöydille ja siivouskiireessä se on tungettu takaisin mihin tahansa tyhjään koloon.
Mitään vippaskonstia hankalan sälän kesyttämiseen en ole keksinyt. Ei auta kuin purra huulta ja tehdä järjestelyprojekti loppuun asti. Asiaa helpottaa, jos kerralla ottaa käsittelyyn vain sen kokoisen alueen, jonka tietää ehtivänsä käydä läpi viimeistä hiuspinniä myöten. Koko kaappia ei tarvitse siivota kerralla, yksi hyllykin riittää.
Nokonuuka 
Meillä seilaava sälä on useimmiten osoittautunut poistettavaksi tavaraksi. Yleensä tarpeelliselle on jo paikka ja muuten tärkeästä haluaa pitää huolta eikä jätä lattialle tai tasoille lojumaan. Sitten myöhemmin poistettavalle kannattaa olla hylly henkistä luopumista varten.
TykkääTykkää
Seilaava sälä tosiaan on yleensä juuri sitä, mikä pitäisi laittaa pois, muttei vielä raaski. Oma paikka ”ehkä joskus poistettavalle” -tavaralle on kyllä hyvä idea 🙂 Usein luopuminen on helpompaa pienen odottelun jälkeen.
TykkääTykkää