On ihan normaalia, jos meikkipussistani löytyy neljä avattua meikkivoidetta. Hamstraan jokaisen kohdalle osuvan kiinnostavan yksilön, sillä etsin sitä täydellistä. Uutta ostaessa en mieti, kuinka monta vastaavaa jo lojuu käyttämättömänä kotona. Jos en heittäisi säännöllisesti puolitäysiä purnukoita kylmästi roskiin, olisin jo hautautunut niihin.
En ole innokas kosmetiikkaharrastaja, meikkaan vain vähän. En kaipaa vaihtelua tai kokeiluja kosmetiikan saralla, vaan haluan vain löytää sen yhden luottotuotteen. Silti tai juuri siksi olen kuluttanut aivan liikaa rahaa meikkivoiteeseen. Toisinaan ostan halpoja ja silloin tällöin panostan johonkin kalliimpaan. Eikä mikään ole ollut täydellinen, kaikki keskinkertaisia.
Mutta, nyt jokin on muuttunut.
Havahduin siihen, että eräs keskinkertainen meikkivoidetuubi tyhjeni. Ei auttanut purkin auki leikkaaminen eikä kaapiminen. Pengoin läpi varastot ja meikkipussit olettaen, että jostain hyppäisi esiin puolikäytetty purnukka. Vaan eipä hypännyt. Meikkivoide oli ihan oikeasti koko talosta loppu.
Joskus olisin kauhistunut, mutta en enää. Ripsiväri riitti mainiosti luentopäivään. Todellinen minimalisti ehkä päättäisi tämän tarinan siihen, kuinka huomasi elämän olevan ihanaa myös luonnontilassa ja jatkoi onnellisena ilman meikkivoidetta. Mutta minäpä en ole niin perusteellinen ja ostan uuden todennäköisesti pian. Meikkaaminen ei ole välttämätöntä, mutta onhan se mukavaa.
Opin, että yhdelläkin pärjää, eikä sen tarvitse olla täydellinen. Keskinkertainen on riittävä. Yksinkertaisempi kosmetiikkaelämäni on huomaamatta edennyt niin pitkälle, että turhia purnukoita ei enää pyöri nurkissa. Meikkivoide voi ihan oikeasti loppua. Pieni arkipäiväisyys useimmille, valtava harppaus minulle.
Nokonuuka 