Viime viikolla pohdin, miksi kaapit tuntuvat nykyään niin helposti täysiltä, vaikka tavaramäärä on vähentynyt. Onko olemassa objektiivista sääntöä siitä, milloin säilytystila on täynnä?
Ammattijärjestäjän haastattelusta bongasin kaappien täyttämiselle yleispätevän ohjeen, kovaa matematiikkaa: kaappi tai laatikko on täynnä, kun tavara täyttää siitä 75%. Vähintään yksi neljäsosa pitäisi aina jäädä tyhjäksi, silloin sisältöä mahtuu myös penkomaan.
Meidän keittiön kaapeissa tavaran määrää mittaava luku olisi tällä hetkellä ehkä 50%, työpöydän laatikoissa komeat 40%. Siksi kuvittelin, että tämä 75% olisi oikein mainiosti hallinnassa joka puolella kotia ja paukuttelin henkseleitäni. Sitten avasin liinavaatekaapin.
Pyyhehylly on niin täynnä, että sen yläpuolella oleva lakanahylly on noussut omilta kannattimiltaan ja lepää pyyherullien päällä. Pussilakanapinon pohjimmaisten olemassaoloa en edes muistanut ja tyynyliinoja riittäisi pienelle armeijalle. Mutta jokainen liinavaate on vaivalla viikattu ja tungettu siististi paikoilleen. Siisteys on peittänyt sen faktan, että kaappi on liian täynnä.
Otin avuksi nyrkkisäännön, neljäsosa tyhjäksi. Karsiminen oli helppoa, kun mielessä oli konkreettinen tavoite. Nyt kaappi näyttää paljon paremmalla ja ennen kaikkea toimii sujuvammin. Seuraavaksi sovellan toista objektiivista ohjetta: kaksi liinavaatesettiä per käyttäjä ja yksi vieraille. Mutta ihan vielä ei ole jatkotyhjennyksen aika. Ensin haluan nauttia tästä hetkestä.
Kaikki eivät halua pyrkiä kohti minimalismia, mutta kukapa nauttisi sotkukasoista tai hankalasti käytettävistä kaapeista. Kun on tärkeintä saada tavaramäärä sopivaksi käytössä olevaan tilaan, riittää neljäsosa tyhjänä -sääntö hienosti. Totisemman minimalismin tavoittelija voi pitää 75% rajausta hyvänä alkuna.
Nokonuuka 