Rojusokeus

Koriste-esineitä karsiessani hämmennyin, en ollut muistanut monen esillä roikkuvan tavaran olemassaoloa! Vaikka näin ne joka päivä. Samaan tapaan, kuin kotinsa ominaistuoksuun turtuu, voi muuttua sokeaksi myös kotinsa rojuille.

Johtosotku television vieressä ärsytti muutaman päivän, sitten se unohtui. Kirjahyllyyn tungettu paperipino näytti jonkin aikaa sotkuiselta, kunnes se sulautui kiinteäksi osaksi hyllyn asetelmaa. Eteisen hyllyn avain-aurinkolasi-huulirasva-ponnari -kasa muuttuu hetkessä niin tutuksi, ettei sitä edes katso.

No mutta hienoa! Sittenhän mitään ei tarvitse siivota, eikö? Mitä haittaa on rojukasoista, jos ne eivät kerran häiritse?

Minäpä väitän, että häiritsevät kuitenkin. Huoneeseen astuessa tulee rauhaton ja epämukava olo, täällä on jotenkin sotkuista. Tunteen aiheuttajaa ei ehkä osaa nimetä, mutta yleistuntu on epämääräinen. Keskittyminen on vaikeaa, kun koko ajan jokin sotku vaatii huomiota. Siivoaminen ei auta.

Kerättyäni turhat koristesälät pois menin olohuoneeseen ja istuin alas. Olo oli samantien hyvä ja rauhallinen. Huone tuntui siistimmältä, vaikken nähnyt mitään konkreettista eroa. Käytyäni läpi työpöydän paperipinot, näytti työpiste niin houkuttelevalta, että istuin kirjoittamaan rästiin jääneitä opiskeluhommia. Vapaaehtoisesti.

Advertisement