Valmis?

Eilen tiistaina tulin kotiin aamuluennolta tehokkaalla tuulella. Päätin ommella loppuun edellisellä viikolla aloittamani mekon. Viimeisten saumurisurautusten jälkeen napsin pois langanpätkät ja silitin. Valmis!

Kaavapaperi lojui edelleen sohvalla ja kangassakset televisiotasolla. Ompelukone lankoineen jäi ruokapöydälle ja rullalle kääritty matto nurkkaan. Mutta mekko tuli valmiiksi, joten siirryin seuravaan hommaan.

Kirjahylly oli kaivannut jo pitkään kevennystä. Kävin sen läpi ja keräsin pois vinon pinon kirjoja. Lahjoitettavien tavaroiden laatikko oli täynnä, joten jätin kirjat sohvalle odottamaan, että laatikkoon ilmestyisi lisätilaa. Järjestelin jäljelle jääneet kirjat hyllylle uudestaan. Valmis!

Puuhastellessa syöminen unohtui ja nälkä hyökkäsi päälle arvaamatta. Valmistin jääkaapin jämistä mahdollisimman nopean ja helpon ruuan. Nälissäni halusin päästä syömään saman tien, joten jätin kattilan tiskaamatta. Tärkein, eli ruokahan oli jo valmis!

Pian olin enemmän kuin valmis nukkumaan, mutta tämän uuden hienon elämäntapamuutoksen myötä olen päättänyt tehdä pikaisen järjestelykierroksen joka ilta. Ja nyt koti oli kaaoksessa. Siinähän minä sitten siivosin, keskellä yötä, ja kirosin aamupäivän tehokkuuttani.

Lapsena sen jo opin, mutta aikuisena näemmä unohdin. Homma ei ole valmis ennen kuin jäljet on korjattu. Ei pitäisi siirtyä seuraavaan ennen kuin koti on yhtä siisti, tai siistimpi, kuin ennen aloittamista.

Advertisement

Tavaranvähennysprojekti: Koriste-esineet

Ystävän kyläilyn myötä omakin katseeni kiinnittyi kodin koristeisiin. Esineisiin, joiden ainoa tarkoitus on olla kauniita. Niistä sellaisia, joita todella todella haluamme pitää esillä, on vain kourallinen. Ne ovat muistoja rakkaasta ihmisestä, tärkeästä matkasta tai merkittävästä elämänvaiheesta.

Tavaraa vähentäessä keskityn yleensä yhteen kokonaisuuteen kerralla. Kirjahyllyyn, eteisen kaappiin, keittiön laatikostoon tai vastaavaan selkeästi rajattuun alueeseen. Kattoon ja seinille ripustetut yksittäiset koristeet jäävät irrallisiksi näistä kokonaisuuksista ja ovat siksi tipahtaneet katvealueelle. Nappasin tyhjän korin kainaloon ja kiersin koko kodin ympäri keräten mukaan joka ikisen turhan koristeen.

Tällä kertaa määritelmä koristeelle on väljä. Nämä ovat päätyneet esille, koska tuossa on sopiva kolo tälle. Näistä vain kahden olemassaolon muistin ennen kierrokselle lähtemistä. Kaikki loput ovat roikkuneet esillä ilman, että olen kiinnittänyt niihin minkäänlaista huomiota. Vaikka tavarakasa ei ole iso, tilpehöörin postaminen toi kotiin selittämätöntä siisteydentuntua.

(Tämän postauksen kirjoittamisen ja kuvan ottamisen jälkeen löysin vielä kolme turhaa ”koristetta” lisää. Mistä näitä oikein sikiää?!)

Tuorein silmin

Ystävä kävi kylässä pitkästä aikaa.

”Oi, sulla on tuollainen pähkinänsärkijä! Ja ihana radio! Ja upea taulu!”

”Mistä nämä kaikki hienot jutut on tulleet, onko ne uusia?!”

Ei, kaikki nuo ovat olleet jo vuosia esillä. Yksikään ei ole uusi, eikä edes kaapin pohjalta löydetty.

Mikä on koriste-esineen tarkoitus, jos sitä ei edes huomaa? Tähän asti nuo hienot esineet ovat hautatuneet kaiken muun tavaran alle, vaikka ovatkin olleet näkyvillä. Vähemmän tärkeät koristeet, turhat käyttöesineet ja sotkuiset pinot ovat vieneet huomion hienoilta esineiltä. Varastaneet niiden parrasvalot.

Rojujen karsiminen on nyt antanut tärkeille koristeille niiden ansaitsemaa tilaa. Muutos on ollut niin hidas, ettei sitä itse aina edes tajua. Olipa ihanaa saada ystävän ihmettelyn myötä muistutus siitä, että jotain on jo tapahtunut.