Harvoin tarvittavat tavarat

Tavaraa vähentäessä suurimmaksi ongelmaksi ovat muodostuneet ne esineet, joita tarvitaan harvoin, mutta kuitenkin joskus. Niiden kohdalla käyn läpi seuraavanlaisen kysymyslistan:

• Voisiko tämän korvata?
• Voiko tämän lainata jostain?
• Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos luovun tästä?

Esimerkkinä toimikoon joulukuusenjalka. Minun mielikuvitus ei riitä kuusenjalan korvaamiseen. Sen lainaaminen on haastavaa, sillä kaikki käyttävät kuusenjalkojaan yhtä aikaa. Pahin, mitä ilman kuusenjalkaa voi tapahtua, on siis se, ettei meille voi hankkia isoa joulukuusta.

Tässä vaiheessa homma menee henkilökohtaiseksi. Miten tärkeä joulukuusi meille on? Meidän vastaus on: ei ollenkaan. Pienen kuusen saa vaikka maljakkoon ja muut joulukoristeet riittävät tuomaan tunnelmaa kotiin. Eli me emme omista joulukuusenjalkaa. Joulua rakastavan lapsiperheen vastaus voisi olla aivan erilainen.

Kysymysten kohteeksi joutui myös sovitusnukke. En saa nukkea mistään helposti lainaksi. Sen korvaaminen on haastavaa, sillä itsensä päälle sovittaminen on raivostuttavaa, eikä oikeaan ihmiseen voi tökkiä nuppineuloja. Pahin, mitä ilman sovitusnukkea voi tapahtua on, etten pysty kaavoittamaan haluamaani vaatetta muotoilemalla tai etten saa mekon helmaa lyhennettyä ja muotolaskoksia kohdilleen.

Miten tärkeää sovitusmahdollisuus minulle ommellessa on? Tällä kertaa päädyin siihen, että riittävän tärkeää. Olen valmis pyyhkimään pölyjä ja luopumaan jostain muusta tehdäkseni tilaa sovitusnukelle. Joku harvakseltaan ompeleva vastaisi kysymykseen ehkä aivan toisin.

Advertisement

Tavaranvähennysprojekti: Koriste-esineet

Ystävän kyläilyn myötä omakin katseeni kiinnittyi kodin koristeisiin. Esineisiin, joiden ainoa tarkoitus on olla kauniita. Niistä sellaisia, joita todella todella haluamme pitää esillä, on vain kourallinen. Ne ovat muistoja rakkaasta ihmisestä, tärkeästä matkasta tai merkittävästä elämänvaiheesta.

Tavaraa vähentäessä keskityn yleensä yhteen kokonaisuuteen kerralla. Kirjahyllyyn, eteisen kaappiin, keittiön laatikostoon tai vastaavaan selkeästi rajattuun alueeseen. Kattoon ja seinille ripustetut yksittäiset koristeet jäävät irrallisiksi näistä kokonaisuuksista ja ovat siksi tipahtaneet katvealueelle. Nappasin tyhjän korin kainaloon ja kiersin koko kodin ympäri keräten mukaan joka ikisen turhan koristeen.

Tällä kertaa määritelmä koristeelle on väljä. Nämä ovat päätyneet esille, koska tuossa on sopiva kolo tälle. Näistä vain kahden olemassaolon muistin ennen kierrokselle lähtemistä. Kaikki loput ovat roikkuneet esillä ilman, että olen kiinnittänyt niihin minkäänlaista huomiota. Vaikka tavarakasa ei ole iso, tilpehöörin postaminen toi kotiin selittämätöntä siisteydentuntua.

(Tämän postauksen kirjoittamisen ja kuvan ottamisen jälkeen löysin vielä kolme turhaa ”koristetta” lisää. Mistä näitä oikein sikiää?!)

Tuorein silmin

Ystävä kävi kylässä pitkästä aikaa.

”Oi, sulla on tuollainen pähkinänsärkijä! Ja ihana radio! Ja upea taulu!”

”Mistä nämä kaikki hienot jutut on tulleet, onko ne uusia?!”

Ei, kaikki nuo ovat olleet jo vuosia esillä. Yksikään ei ole uusi, eikä edes kaapin pohjalta löydetty.

Mikä on koriste-esineen tarkoitus, jos sitä ei edes huomaa? Tähän asti nuo hienot esineet ovat hautatuneet kaiken muun tavaran alle, vaikka ovatkin olleet näkyvillä. Vähemmän tärkeät koristeet, turhat käyttöesineet ja sotkuiset pinot ovat vieneet huomion hienoilta esineiltä. Varastaneet niiden parrasvalot.

Rojujen karsiminen on nyt antanut tärkeille koristeille niiden ansaitsemaa tilaa. Muutos on ollut niin hidas, ettei sitä itse aina edes tajua. Olipa ihanaa saada ystävän ihmettelyn myötä muistutus siitä, että jotain on jo tapahtunut.

Mitä en ostanut tänään: pyykinkuivausteline

Meidän pyykinkuivausteline on vanha. Löysin sen hylättynä sukulaisten kellarista, kun muutin omaan kotiin kymmenen vuotta sitten. Maali on lohkeillut pois jaloista lähes kokonaan, eikä telineen iästä voi erehtyä. Teline on pieni, yksi täysi koneellinen pyykkiä mahtuu siihen juuri ja juuri. Kerran, kun pesin kaksi koneellista vaatepyykkiä saman päivän aikana, harmistuin telineen pienuudesta. Pian löysin itseni tietokoneen äärestä selailemasta verkkokauppoja. Ja voi miten hienon pyykinkuivaustelineen löysinkään!

Siinä on monta tasoa, siinä on erityinen kätevä taittomekanismi, se on tukeva! Se on laadukas ja ilmeisesti jonkin sortin designtuote. Tämähän olisi kerrassan järkevä ostos! Tämän hankittuani meidän pyykkikori olisi varmasti aina tyhjä, kun voisin pestä vaikka kaiken kerralla. Ja tällaisen telineen muistaisin ihan varmasti tyhjentää ajallaan ja piilottaa kaapin taakse, kun tässä on se kätevä taittomekanismi! Onhan tämä kallis, 80 euroa, mutta se on pieni hinta ikuisesti toimivasta pyykkihuollosta.

Päätin kuitenkin käydä kaupassa tutkailemassa tätä livenä ennen ostoskoriin klikkaamista. Teline onkin yllättävän painava ja, kuten luvattua, iso. Kätevä taittomekanismi ei olekaan kovin kätevä, pelkäsin päätyväni akuankkamaisesti solmuun metallihäkkyrän kanssa. En silti ollut valmis luopumaan täydellisen pyykinkuivaustelineen ja sujuvan pyykkäysarjen mielikuvasta, jonka olin itselleni kehittänyt. Lähdin kotiin jättäen telineen ”vakaaseen harkintaan”.

Harkinta-aikana tarkkailin arkeani. Nykyinen teline on kahden hengen talouteen aivan täydellisen kokoinen. Isompi sopisi paremmin suurperheelle. Vaatekaapin raivokkaiden siivousten myötä pyykättävää on nykyään melko vähän, harvemmin niistä tulee edes kahta täyttä konetta. Silloinkin voin hyvin ripustaa osan vaatteista henkareille. Onhan tuo kulahtanut teline aika sympaattinen, pinterestissä se olisi industrial, boho ja rustic. Kun rosoinen lookki ärsyttää, olen motivoitunut piilottamaan telineen mahdollisimman nopeasti omalle paikalleen. Teline on niin kevyt, että kannan sen helposti huoneesta toiseen, vaikka täytenä.

Tärkein oivallus oli se, että uusi pyykinkuivausteline ei taio minusta pesuaineentuoksuista superpyykkääjää, jolla ei ikinä loju epämääräisiä kasoja missään. Jos jo pienen telineen tyhjentäminen on rasittavaa, niin miksi triplasti isomman määrän viikkaaminen olisi yhtään houkuttelevampaa? Monimutkaisella taittomekanismilla varustettua rohjaketta ei myöskään noin vain sujauteta jemmaan tai nosteta yhdellä kädellä pois imurin tieltä.

Ratkaisu helpompaan pyykkihuoltoon on ollut yksinkertainen: vähemmän vaatteita tarkoittaa vähemmän pyykkiä. Ruksin telineen pois ostoslistalta, säästin 80 euroa ja kotini lisärojulta.

(kuva)

Eroon kanta-asiakaspostista

Vuosien varrella olen haksahtanut moneen kanta-asiakasjärjestelmään. Näiden takia kotiin ja sähköpostiin tulvii mainospostia, joka joko laittaa itsekurin koville tai täyttää paperiroskikset. Käytin yhden iltapäivän tämän tulvan karsimiseen. Monessa paikassa sitä ei ole tehty helpoksi, firmat haluavat saada mainoksensa perille.

S-etukortti. En keskitä ostoksiani, vaan käytän korttia yksittäisten tarjousten vuoksi. (Hyvä postaus näistä bonusjärjestelmistä löytyy esim. täältä). Tätä asiakkuutta en halunnut lopettaa kokonaan, mutta Yhteishyvä päätyy poikkeuksetta suoraan paperiroskikseen. Loin s-tunnuksen s-kanavalla ja pyysin s-asiakastiedotteeni sähköisenä. Annoin järjestelmään sen sähköpostiosoitteeni, joka on varattu vain mainoksille.

K-plussa. Pirkka-lehti jää tulematta tavallisen ”ei mainoksia”-kyltin ansiosta. Plussan nettipalvelussa kävin klikkaamassa plussapisteiden maksutavaksi pankkitilin. Nyt ei tarvitse pelleillä plussaseteleiden kanssa, muistaa ottaa niitä mukaan ja käyttää ennen vanhentumista. Silloin tällöin (todella harvoin) tilille tipahtaa Keskolta 5e.

Stockmann. Stockan kanta-asiakaspostista pääsee eroon vain siten, ettei näytä korttiaan. Täällä on selitetty kortin toimintaperiaate. Käytän stockan korttia nykyään vain, jos ostan jotain tarjouksessa olevaa, eikä kortti enää asu vakituisesti lompakossani. Kanta-asiakasvihko on koottu hyvin, se herätti usein uusia tarpeita ja yllytti tuhlaamaan. Nyt vältyn houkutuksilta ja paperiroskalta.

Ellos. Tilasin kerran tennarit. Sen takia olen saanut vuosia järkyttävät kasat mainospostia, kuvastoja, alennusseteleitä ja lainatarjouksia. Opin olemaan edes avaamatta mainoskirjeitä, mutta paperiroskan kertymistä se ei estänyt. Elloksen nettisivujen kautta onnistuu vain sähköisen uutiskirjeen tilauksen päättäminen. Paperisen mainospostin lopettamiseen ja tilin sulkemiseen tarvittiin puhelinsoitto, mutta ei onneksi sen enempää. Tältä sivulta löytyy tilipalvelun puhelinnumero, johon soittamalla sain haluamani. Sanoin ystävällisesti, mutta selkeästi haluavani irtisanoa asiakkuuteni kokonaan.

Huutokaupat (huuto.net, ebay, tori…) Asetin nettihuutokauppoihin vahteja, jotka lähettävät aina sähköpostia, kun jotain hakusanoihin sopivaa tulee myyntiin. Nämä ovat erityisen vaikeita itsekurille. Käytetty tavara on myynnissä vain kerran, huomiselle ei välttämättä ehdi miettiä. Usein myös perustelin itselleni ostoksen järkevyyden huimalla hinnanalennuksena uuteen nähden ja käytettyjen tuotteiden ekologisuudella. Mutta turha tavara ei muutu käytettynäkään tarpeelliseksi. Eniten säästän, kun en osta ollenkaan.

Nettivaatekaupat tms. Näiden mainospostilta olen välttynyt katsomalla tarkkaan, etten anna lupaa suoramarkkinoinnille. Aiemmin tilattujen uutiskirjeiden lopetus onnistui viestin alareunassa olevan linkin kautta. Joskus aikoinaan avattujen, jo tyhjiksi maksetujen tilien sulkeminen on usein tehty tarkoituksella hankalaksi. Asiakaspalveluun soittaminen on yleensä nopein keino.

Mainostulvan patoamisen jälkeen paperiroskan määrä meidän taloudessa on vähintään puolittunut. Seuraavaksi pitää selvittää, miten pääsen eroon ammattijärjestön ja vastaavien ilmaislehdistä. En kuitenkaan lue niitä koskaan.

Kerros kerrallaan

Tavaroiden vähentäminen ei ole yhdessä yössä tapahtuva halki poikki pinoon -projekti. Asenteen muuttuminen vaatii aikaa. Olen kuullut rojun vähentämistä verrattavan osuvasti laihdutukseen, jossa äkkivähennys johtaa helposti jojoiluun.

Aloitin tietoisen tavaroiden vähentämisen noin kaksi vuotta sitten. Ensimmäisellä perkauskierroksella laitoin pois kaiken ilmiselvästi tarpeettoman: käyttökelvottomiksi kulutetut vaatteet, rikkinäinen elektroniikka, vuosia sitten ostetut ja vieläkin avaamattomat pakkaukset, käyttämättömiksi jääneet astiat, rumat koriste-esineet, nuhjaantuneet lakanat sekä varmasti hyödyttömät paperit. Paljon turhaa jäi vielä jäljelle, mutta kipinä ja innostus luopumiseen oli sytytetty.

Kun selkeä roina oli poissa, saivat loput tavarat enemmän huomiota osakseen. Vähitellen huomasin mitkä kaikista muka tarpeellisista tavaroista oikeasti olivat juuri minulle oleellisia. Tällä kierroksella pois lähti paljon ”ihan kiva, mutta…” ja ”voisihan tuota ehkä joskus vielä käyttää” -tavaroita. Osan kohdalla tunsin hetkellisen epäilyksen, mutta kun tavarat olivat poissa, en kaivannut yhtäkään. Kotiin ilmestynyt tila oli niin ihanaa.

Seuraavat kierrokset ovat toistaneet kakkoskierroksen kaavaa. Joka kerta löydän uutta pois laitettavaa. Paljon potentiaalista rojua on vielä jäljellä, mutta en aio potea niistä huonoa omaatuntoa. Niidenkin aika tulee vielä. Kun luovun ilomielin, en halua ostaa uutta tilalle.