Parhaimmillaan pieni annos rojusokeutta on hyväksi. Se on armollista, kaiken ei tarvitse olla tiptop. Toisinaan, erityisesti kaoottisissa elämäntilanteissa, kaipaan kuitenkin kotiini siisteyden tuomaa rauhaa.
Mutta siivoaminen on tylsää, haluaisin tehdä sen vain ohimennen. Rojusokeuden takia en kuitenkaan tiedä mistä aloittaisin ja huomaan sotkut vasta, kun ne ovat rasittavan isoja. Siksi olen löytänyt kikkoja, joilla voin avata silmäni uudestaan.
Vieraat. Kun kutsuu vieraita kylään, alkaa kotiaan katsoa ulkopuolisen silmin. Todennäköisesti huomaan itse sotkuja, joihin vieraat eivät kiinnitä mitään huomiota. Mutta enpä minä pohjimmiltani vieraita varten siivoakaan, vaan itseäni.
Valokuvat. Otin kuvan hienoksi järjestellystä kirjahyllystä, mutta kuvaa katsoessa näin vain viereisen pöydän alta tursuavat johdot. Sain otettua kaveristani mahtavan tilannekuvan keittiössämme, mutta taustan sotkukasat varastivat kaiken huomion kuvan päätähdeltä. Valokuva on puolueeton ja tasapaksu, kamera ei valikoi samoin kuin silmä.
Itsekuri. Rojukasa pitää siivota heti, kun sen ensimmäisen kertaa huomaa. Myöhemmin sille on jo muuttunut sokeaksi. Kun huomaan rojut saman tien, eivät sotkut pääse kasvamaan ylivoimaisiksi pinoiksi. Siivoamiseen menee vähemmän aikaa, koti on raikkaampi ja elämä mukavampaa.
Nokonuuka 